JUONI

Sivujuonet [klik]

Where Angels Fall

Aikojen alussa kaikki elivät harmoniassa luonnon ja eläinten kanssa. Kuollessaan
ihmisistä ja muista olennoista muodostui rauhallisia sieluja, jotka lensivät siivillään taivaan
ikuiseen ilonpitoon. Siihen aikaan tämä kohtalo oli kaikille luvattu, vaikka olisikin
tehnyt syntiä.

Mutta maailma ei säilynytkään sellaisena, vaan aikojen kulussa ihmiset kieroutuivat ja rupesivat
ajattelemaan enemmän ja enemmän vain itseään. Puita kaadettiin ja eläimiä metsästettiin ruuaksi.
Maailma alkoi vuosien ja vuosisatojen saatossa muistuttaa yhä enemmän ihmisten kaatopaikkaa
kuin sitä mitä se oli kauan sitten ollut. Harmonian ja rauhan kehtoa.

Ylin hallitsija, joka oli luvannut kaikille rauhallisen lopun, sulki taivaan portit vuonna 10560.
Maailman peitti suuri tulva, joka huuhtoi kaiken pois ja jätti jäljelleen tyhjää maata. Entiset
enkelit ja uudet kuolleet putosivat taivaasta maahan, joka muistutti nyt enemmän helvettiä kuin
maailmaa ollenkaan. Enkeleiltä revittiin siivet irti ja ylihallitsija vannotti, että
kaikki ihmiset oli tuomittu kärsimään ikuisuuden.

Kaikki näytti menetetyltä, eikä uutta toivoa ollut missään. Mutta eräänä päivänä enkeleiden
siivet alkoivat kasvaa takaisin. Joillakin oli vihreät, joillakin siniset siivet. Värejä oli yhteensä
viisi: Musta, valkoinen, sininen, vihreä ja violetti/pinkki. Entiset langenneet enkelit alkoivat
syrjimään toisiaan ja kaaos vain suureni. Kaikilla oli silti yhteinen tavoite kaiken sodan
ja sotkun keskellä, pelastaa itsensä.

Kuolema ei ollut mahdollinen, syntymäkin todella harvinaista. Kuolla saattoi ainoastaan jos
jokaista väriä yksi enkeli lävistäisivät yhdessä kultaisella vaarnalla kuolemaa tahtovan
olennon sydämen. Mutta rotukiistan keskellä sekin oli miltei mahdotonta. Kuolemassa sielu tuhoutuu,
eikä palaa enää koskaan takaisin. Se vain lakkaa olemasta.

Juoni  ©Lode